Ajankohtaista

Waldek:

Minun tarinani Suomessa ja Kipinällä alkoi yli 12 vuotta sitten, aloittakaamme siis ihan alusta.

Olin tulossa töistä kotiin myöhäisen iltavuoron jälkeen. Matkan varrella minun piti kävellä pienen, hämärän metsän ohi, jota aina vältin ja kartoin oudon tuntemuksen takia. Jopa isoäitini varoitti minua menemästä tähän metsään, ilman syytä. Tiesin vain, että toisen maailmansodan aikana joku oli murhattu siellä.

Oli syksy ja tihkutti vettä. Kävelin taas yksin kotiin, ja noin 10 minuutin kuluttua kuulen rasahduksen, joka aiheutuu oksan katkeamisesta, noin 10-15 metriä minusta. Jätin sen huomiotta ja oletin vain kuulleeni väärin. Mutta hetken kuluttua oksien katkeamisen ääni alkoikin muistuttamaan kävelemisen ääntä, joka sitten kiihtyi juoksuun. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se on eläin. Jatkoin kävelyä, mutta olin vasta puolessa välissä metsää.

Yhtäkkiä huomaan tumman silhuetin metsässä. En nähnyt kunnolla kuka se oli, mutta hahmo oli kohtalaisen lyhyt, kuin lapsi. Se piilotteli puiden takana ja kuiski, että tulisin sen luokse. Säikähdin ja aloin juoksemaan. Kuulin kuinka se juoksi takanani. En katsonut taakseni, mutta olin varma, että se on aivan kintereilläni. Kuulin sen äänen kovempaa ja kovempaa.

Kun juoksin ulos metsästä, sydämeni hakkasi kuin vasara. Käännyin vielä kerran katsomaan taakseni, ja näin kuinka puut huojuivat ikään kuin kovan tuulen voimasta, paitsi ettei sinä yönä vaan tuullut. Juoksin kotiin. En pystynyt nukkumaan sinä yönä. Käynnistin tietokoneeni ja kirjoitin hakukenttään pimeä metsä, lapsi. Yllätyksekseni, eteeni tuli myös mainos työtarjouksesta Suomessa Kipinällä. Lähetin CV.ni ja seuraavana päivänä sain soiton. Näin minä päädyin Suomeen.

Jarek:

Tulin Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 2008 vuoden pituiseen alihankintasopimukseen. Työn piti jatkua pidempäänkin, mutta sitten globaali finanssikriisi iski ja työseikkailuni oli ohi. Tulin takaisin Suomeen seitsemän vuoden jälkeen, suoraan Kipinän kautta. En valinnut työnantajaani sattumalta; Olin törmännyt yhtiöön jo vuonna 2015, lyhyen työkeikan yhteydessä. Yhtiön työntekijät olivat halukkaita yhteistyöhön, joten otin yhtiön tiedot ylös.

Kun toinen globaali kriisi iski, päätin että on aika lopettaa yritykseni Puolassa ja etsiä työtä ulkomailta. Oman yrityksen pyörittämiseen liittyvät riskit eivät antaneet minulle tilaa kasvaa Puolassa, ja päätin pelastautua ja hakeutua ulkomaille. Kipinän yhteystiedoista oli apua ja sain työn kolme päivää hakemisen jälkeen. Työ osoittautui rauhalliseksi, vakaaksi ja taloudellisesti varsin kannattavaksi.

Olen ollut tällä työmaalla yli neljä vuotta ja olen vieläkin yhtä tyytyväinen kuin ensimmäisenä päivänäni. Ensimmäisen vuoden jälkeen päätin muuttaa kokonaan Suomeen. En ehkä omista omaa yritystä tai saa samaa palkkaa kuin Puolassa voisin saada, mutta minulla on jotain, mitä minulla ei ole koskaan ennen ollut: Aikaa, aikaa olla perheeni kanssa, aikaa itselleni, aikaa harrastuksilleni. Minulla on vakaa elämä, jota en koskaan voinut kokea yrittäjänä. Se on, mitä Suomi, Kipinä ja LeinoCast minulle tarjoavat.

Arek:

Uskon, että tarinani on kuten monien muidenkin. Kaikki alkoi vuonna 2016. Halusin muuttaa jotain elämässäni, koittaa jotain uutta. Sitten sain idean vaihtaa työpaikkaa. Olin saanut tarpeekseni työskentelystä kotimaassani. En enää halunnut tehdä sormet ruvella töitä ja saada kohtalaista korvausta. Ja siitä sai alkunsa monien sattumien ketju.

Samaan aikaan tyttäreni syntyi, mikä motivoi minua vielä enemmän työskentelemään ulkomailla. Minulla ei ollut mitään suuntaa, en edes tiennyt mennäkö itään vai länteen. Ystäväni oli töissä Suomessa Kipinällä ja hän auttoi minua työnhakuprosessissa. Päädyin samalle työpaikalle hänen kanssaan ja olen vieläkin täällä töissä. Oliko järkevää riskeerata kaikki sokeasti? Minä uskon, että oli.

Angelika & Robert:

Me tulimme Suomeen sattumalta. Angelikan ystävä oli ollut täällä aiemmin töissä kausityöntekijänä lihateollisuudessa ja tullut Keski-Suomeen joka vuosi töihin Kipinän kautta. Nyt olemme olleet täällä töissä jo muutaman vuoden. Toimistossa työskentelevät neidit (Viola, Paulina, Eliza) ovat aina valmiita auttamaan. He auttavat meitä ja muita työntekijöitä Suomessa kaikkeen työskentelyyn ja asumiseen liittyvien asioiden kanssa.

Mitä tulee Suomeen; tämä on kilttien ihmisten maa. Päätimme asettua tänne, koska elämä on niin stressitöntä. Kaikkialla on tilaa. Kaunis, vertaansa vailla oleva luonto, metsät täynnä eläimiä ja marjoja. Kaikki löytävät täältä jotain tekemistä työn ohella. Talvella on lukuisia mahdollisuuksia talviurheiluun. Kesällä lukemattomat järvet tarjoavat mahdollisuuden kalastukseen. Ulkona voi telttailla ja aurinko paistaa melkein läpi vuorokauden.